Yli kolmen vuosikymmenen ajan tiedefotografi Felice Frankel on tukenut MIT:n tiedekuntaa, tutkijoita ja opiskelijoita heidän työnsä visuaalisessa viestimisessä. Tänä aikana hän on ollut todistamassa erilaisten työkalujen syntyä — jotkut hyödyllisiä, toiset haitallisia — rehellisten tutkimusten esittämisessä. Tuoreessa mielipidekirjoituksessa *Naturessa* Frankel käsittelee generatiivisen tekoälyn (GenAI) lisääntyvää käyttöä kuvien luomisessa ja sen vaikutuksia tutkimusviestintään. Hän pohtii myös tiedefotografian mahdollista tulevaisuutta tutkimusyhteisössä. **K: Olet maininnut, että valokuvia voidaan pitää “manipuloituina” heti niiden ottamisen jälkeen. Mitä erottavia tekijöitä on hyväksyttävän ja hyväksymättömän manipuloinnin välillä?** **V:** Manipulointi alkaa kuvan sisällön kehystämisestä ja rakentamisesta, sillä valitut työkalut muokkaavat todellisuutta. Kuva toimii representaationa, ei tarkkana jäljennöksenä. On tärkeää välttää datan itsensä muuttamista. Esimerkiksi kerran poistin digitaalisesti petrimaljan korostaakseni hiivakolon rakenteita varmistaen samalla, että data — morfologia — pysyi koskemattomana.

Ilmoitan aina tekemistäni muutoksista kuvissani, kuten käsikirjassani “Visuaaliset elementit, valokuvaus” käsitellään. **K: Miten tutkijat voivat eettisesti ja tarkasti viestiä havaintojaan?** **V:** Tekoälyn nousun myötä visuaalista esitystä kohtaan nousee kolme keskeistä huolta: erottaminen havainnollistamisen ja dokumentoinnin välillä, digitaalisen manipuloinnin eettisyys ja tarve visuaalisen viestinnän koulutukselle. MIT:ssä, jossa kirjoittamista arvostetaan, visuaalinen lukutaito jää usein huomiotta, vaikka monet lukijat joutuvat ensiksi kohtaamaan kuvastoja tieteellisissä artikkeleissa. Tutkijoiden tulisi pystyä arvioimaan kriittisesti julkaistuja visuaaleja ja tunnistamaan mahdolliset epäjohdonmukaisuudet. Meidän on edistettävä keskusteluja kuvamanipulaation eettisyydestä – kuten erään opiskelijan tapa, joka muokkasi yhtä kuvistani ilman suostumustani sovittaakseen sen omaan tarinaansa. Tällaiset keskustelut ovat välttämättömiä, ja olisi ihanteellista luoda visuaalisen lukutaidon vaatimus yhdessä kirjoittamisen kanssa. **K: Mitä tulevaisuus tuo tullessaan visuaaliselle tiedeviestinnälle generatiivisen tekoälyn valossa?** **V:** *Nature*-artikkelissani havainnollistin tekoälyn tuottamien kuvien haasteita luomalla yhden diffuusiomallilla käyttämällä tiettyä pyyntöä Moungi Bawendin nano-kristalleista. Tulokset olivat usein sarjakuvamaisia ja kaukana realismista, mutta teknologian kehittyessä tämä saattaa muuttua. Tutkimus- ja tietojenkäsittelytieteen yhteisöjen sisällä käydyt keskustelut korostavat selkeiden ohjeiden tarpeellisuutta hyväksyttävistä käytännöistä. On tärkeää, että tekoälyn tuottamia visuaaleja ei koskaan tule käyttää varsinaisen dokumentoinnin sijasta, vaikka ne voivatkin olla hyödyllisiä havainnollistuksia. Tutkijoiden on selkeästi merkitä kaikki tekoälyn tuottamat kuvat, jotka toimitetaan julkaistavaksi tai esitellään julkisesti.