Vaihtoehtoisten sijoitusten operatiiviset prosessit ovat jyrkässä ristiriidassa alan digitaalisen muutosprosessin ja operatiivisen tehokkuuden tavoitteen kanssa. Monista haasteista, kuten standardoinnin puutteesta, paperipohjaisten manuaalisten prosessien riippuvuudesta, skaalautumisen rajoituksista ja vanhentuneista perintöjärjestelmistä kärsivänä on erityisen tärkeää — erityisesti tässä teknologian kehityksen aikakaudessa — miettiä uudelleen arvoketjua ja käsitellä näitä operatiivisia ongelmia. Vaihtoehtoisiin varoihin kohdistuvan kasvavan kiinnostuksen, sijoittajien läpinäkyvyysvaatimusten, teollisuuden pääomasateen tarpeen ja operatiivisen paineen parantaa katteita vuoksi on syntynyt kiire ratkaista nämä haasteet. Tämä tilanne tarjoaa mahdollisuuden häiritseville teknologioille, erityisesti lohkoketjulle, tarjota ratkaisuja. Lohkoketjulla on ominaisuuksia, kuten välitön selvitys, pääsy rahastovälittäjiin ja merkittävä etu digitaalisten tai tokenoitujen reaalivarojen, kuten osakkeiden, velan ja vaihtoehtoisten omaisuuserien, osalta. Velka- ja osakemarkkinat ovat jo tunnistaneet mahdollisuuksia lisääntyneeseen automaatioon, joka johtuu pitkälti kannustimista ja rangaistuksista, jotka syntyvät tiukemmista sääntelyistä. Tämä dynamiikka jättää vaihtoehtoisten markkinoiden suurimman potentiaalin hyötyä lohkoketjuratkaisuista ja omaisuuden tokenoinnista.

Kun innostus tokenoinnista kasvaa, usko siihen, että lohkoketju voisi olla avain vaihtoehtoisten varojen käsittelyn ja hallinnan mullistamiseen, lisääntyy. On luonnollista, että lohkoketjun varaan rakennetut digitaaliset arvopaperit tulisi hallita myös sen kautta. Kuitenkin ala ei ole vielä täysin omaksunut on-chain-toimintoja, ja epävarmuus siitä, tuleeko se tapahtumaan, on edelleen läsnä. Tämän epävarman siirtymävaiheen aikana alan on ensin määritettävä, voiko lohkoketju helpottaa fyysisten, ei-kotoperäisten vaihtoehtojen käsittelyä digitaalisessa muodossa. Saavatko nämä varat todella hyötyä lohkoketjun tarjoamasta välittömästä, luottamuksesta vapaasta tietojen jakamisesta?Vai alentuuko ratkaisu pelkästään parannettuun työnkulkuun?Jos se on vain työnkulku, kuinka houkutteleva se on — edustako se merkittävää edistysaskelta vai toimiko se vain silta fyysisen ja digitaalisen maailmojen välillä?