Ayad Akhtarin mukaansatempaava uusi näytelmä, *McNeal*, Lincoln Center Theaterissa käsittelee tunnetun kirjailijan rappeutumista ja tutkii suurten kielimallien (LLM) vaikutusta luovuuteen ja omaperäisyyteen. Näytelmässä nähdään Robert Downey Jr. :n paluu lavalle 40 vuoden jälkeen, ja se nostaa esiin keskeisiä kysymyksiä tekoälyn roolista kirjoittamisessa ja taiteessa. Pulitzer-palkinnon voittanut *Disgraced*-näytelmästään tunnettu Akhtar tunnustaa tekoälyn mullistavan voiman kognitiossa ja kirjoittamisessa. Sen sijaan, että hän hylkäisi sen suoralta kädeltä, hän ehdottaa, että se voisi auttaa ihmis kirjoittajia. Hän ja Downey sekä ohjaaja Bartlett Sher osallistuivat vilkkaaseen keskusteluun näytelmän teemoista, jotka kattavat tekoälyn ja laajempien kysymysten, kuten identiteetin ja peruutuskulttuurin, leikkauspisteen. Jacob McNealin hahmo kuvastaa taiteilijoiden kamppailua muuttuvassa kulttuurimaisemassa. Akhtar viittaa vaikutusvaltaisiin kirjailijoihin, pohtien, miten he voisivat vastata nykyajan haasteisiin.

Hän ilmaisee sitoutumisensa taiteen puolustamiseen, vaikka hän tunnustaa tekoälyn ja yritysten etujen tuomat eettiset monimutkaisuudet. Keskustelu siirtyy LLM:ien tehokkuuteen luovissa prosesseissa, ja Downey huomauttaa, että vaikka niiltä puuttuu ihmisluovuuden hienovaraisuudet, ne voivat tuottaa mielenkiintoisia tuloksia. Sher korostaa, että ohjaamisen ja taiteellisen tulkinnan olemus pysyy ainutlaatuisen inhimillisenä ja on vaikea jäljentää teknologialla. Tutkiessaan tekoälyn vaikutuksia luovuuteen Akhtar viittaa taiteellisten vaikutteiden ja omaksumisen historiallisia ennakkotapauksiin, verraten nykyistä maisemaa Shakespearen käytäntöihin. Downey korostaa elävän teatterin mahdollisesti mullistavaa kokemusta digitaalisten teknologioiden, kuten *ABBA Voyage*, nousun keskellä, kun taas Akhtar pysyy optimistisena teatterin kestävän inhimillisen yhteyden suhteen. Lopulta *McNeal* pohtii tekoälyn taiteelle tuomia haasteita ja mahdollisuuksia, ja Akhtar pyrkii integroimaan tekoälyn luovaan prosessiinsa autenttisesti. Heidän keskustelunsa korostaa uskoa, että vaikka teknologia muuttaa maisemaa, teatterin syvällinen inhimillinen kokemus pysyy korvaamattomana.