Leonard Hyman, merkittävä energia-alan politiikan ja kulutuksen asiantuntija, on äskettäin korostanut tekoäly (AI) -yritysten energian kysynnän nopeaa kasvua Yhdysvalloissa. Yksityiskohtaisessa kirjeessä, joka käsittelee tätä kiireellistä huolta, Hyman korostaa tarvetta avoimuudelle ja vastuullisuudelle AI-yrityksiltä niiden merkittävän energiankulutuksen osalta. Hymanin keskeinen väite keskittyy AI-toiminnan mittakaavaan ja siihen, miten se voisi vaikuttaa kansalliseen energiaverkostoon. Hän huomauttaa, että AI-yritysten kokonaisenergiankulutus Yhdysvalloissa saattaisi vastata 50 ydinvoimalan jatkuvaa tuotantoa. Tämä huolestuttava ennuste herättää vakavia kysymyksiä siitä, pystyvätkö nykyiset sähköverkkorakenteet kestämään näin suuren uuden kysynnän ilman, että vakaus tai toimintahäiriöt vaarantuvat. Hymanin mukaan ongelma ei ole vain tämän energian tekninen saatavuus, vaan myös taloudellinen taakka, joka kasvaa kansalaisille. Tällä hetkellä AI-teknologioiden ylläpitoon liittyvät investointi- ja ylläpitokustannukset jakautuvat epätasaisesti keskimääräisten sähkövoimien käyttäjien harteille. Tämä luo käytännössä epäsuoran subventioon, jossa tavalliset kansalaiset kantavat kustannuksia, jotka argumentatiivisesti kuuluisivat tuottoisan AI-sektorin vastuulle. Hyman vaatii politiikkamuutosta, joka pakottaisi AI-yritykset—monet niistä hyvin varusteltuina taloudellisesti—ottamaan suoraan vastuun energian hankkimisesta. Tämä vastuu kattaisi paitsi sähkön ostamisen myös infrastruktuurin rahoittamisen energian siirtoa varten ja luotettavien varajärjestelmien rakentamisen.

Vastaamalla energian tuotannon velvoitteet tiukasti teollisuudelle, Hyman uskoo kustannusten jakautuvan oikeudenmukaisemmin, ja yritysten kannustetaan tavoittelemaan suurempaa energiatehokkuutta innovaatioiden avulla. Vaikka avoimuus on edelleen tärkeää, Hyman pitää sitä toissijaisena verrattuna siihen, että suurten energiankuluttajien tulisi maksaa oma osuutensa oikeudenmukaisesti. Hän ehdottaa puitteita, jotka velvoittavat AI-yritykset vastuuseen energian kustannuksistaan, mikä luonnollisesti innostaisi näitä yrityksiä vähentämään energiankulutustaan ja vähentämään ympäristöjalanjälkeään. Hymanin ehdotusten käyttöönotolla olisi merkittäviä seurauksia. Tällaiset politiikat voisivat pakottaa AI-yritykset uudelleen arvioimaan toimintamallejaan entistä kestävän ja kustannustehokkaamman suunnan saavuttamiseksi. Lisäksi tämä suojelee tavallisia kuluttajia siitä, että he joutuisivat epäreilusti kantamaan AI-kehityksen energianyön taloudellisia vaikutuksia. Lopetettuaan kirjeensä Hyman esittää vetoomuksen vahvoista politiikkatoimista. Hän korostaa, että on välttämätöntä estää AI-yrityksiä hyötymasta nykyisistä epäsuoran energiatuen järjestelyistä, jotka rahoitetaan julkisin varoin. Nämä toimet edistäisivät tasapainoisempaa ja vastuullisempaa energian kulutusta, kun tekoälyteknologiat jatkavat kasvuaan ja kehittymistään. Hymanin vetoomus päättäjille ja kansalaisille korostaa kriittistä yhteyttä teknologisen edistyksen ja kestävän energiahallinnan välillä. Kun AI muokkaa eri teollisuudenaloja, sen energian kysynnän huomioiminen avoimesti ja oikeudenmukaisesti on ratkaisevaa kestävän ja tasapainoisen sähköverkon ylläpitämiseksi.