Hänen avajaispuheessaan ensimmäisenä amerikkalaisena paimenenä Leo XIV hahmotteli kiehtovan näkemyksen paaviudestaan, joka rakentuu edeltäjänsä, paavi Franciscuksen, prioriteettien pohjalle. Hänen johtajuutensa keskiössä ovat osallistavuus, yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja syvällinen paimentyö marginalisoitujen yhteisöjen parissa. Puheessaan hän yhdisteli kirkon pysyvän missionsa nykyisiin globaaleihin haasteisiin, korostaen syvää sitoutumista ajankohtaisiin kysymyksiin. Yksi keskeinen kohokohta oli paavi Leo XIV:n huomio tekoälyyn (AI), jonka hän määritteli ihmiskunnan suurimmaksi haasteeksi. Hän vertailee tekoälyn nopeaa kehitystä paavi Leo XIII:n vuonna 1891 julkaistuun encyklikaan Rerum Novarum – joka käsitteli teollisen vallankumouksen aiheuttamia yhteiskunnallisia mullistuksia – ja vaatii eettistä raamia tekoälyn nopeaan kehittymiseen. Leo XIV korosti tekoälyn vaikutusta ihmisarvoon, oikeudenmukaisuuteen ja työhön, vaaditen sen eettistä kehittämistä näiden ytimessä olevien arvojen mukaisesti. Heijastaen paavi Franciscuksen ajatuksia Leo XIV varoitti tekoälyn mahdollisuudesta dehumanisoida ihmissuhteet ja vähentää ihmisten vuorovaikutus mekaanisiksi vaihdoiksi. Hän kehottaa kansainvälistä yhteistyötä luomaan sääntelyä eettisen tekoälyn käytön varmistamiseksi, tavoitteena ehkäistä väärinkäytöksiä ja varmistaa, että teknologia palvelee yhteistä hyvää ilman, että se lisää epätasa-arvoa tai heikentää ihmisarvoa. Puheen aikana Leo XIV viittasi usein paavi Franciscukseen ja hänen sanomaansa "Evangelion ilosta", mikä viestii tietoisesta jatkumosta ihmiskeskeisen ja dialogisen uskonjohtamisen perinteen säilyttämisessä. Korostamalla vuoropuhelua, osallistavuutta ja vaihtoehtoa haavoittuvimmille Leo XIV uudistaa kirkon roolia myötätuntoisena läsnäolon lähteenä nykymaailman monimutkaisella polulla. Vatikaanin synodin salissa, joka symboloi kirkon neuvottelevan hallinnon periaatteita, pitämä puhe sai seisovan seurausjoukon, mikä kuvastaa hierarkian ja seurakunnan vahvaa tukea. Tämä vastaanotto viestii katolilaisten valmiudesta kohdata nykyiset haasteet pysyen kiinni kirkon perustavista arvoista. Leo XIV:n puhe merkitsee merkittävää virstanpylvästä katoliselle kirkolle, tarjoten tiekartan siitä, kuinka tulevaisuuden vuosisataa voi lähestyä uskon ja tradition säilyttäen samalla avoimuuden nykyaikaisille todellisuuksille.

Hänen lähestymistapansa tasapainottaa toisesta Vatikaanin kirkolliskokouksesta lähteneitä uudistuksia ja kehotusta tarttua uusiin eettisiin dilemmoihin teknologisen kehityksen myötä. Hänen painotuksensa tekoälyssä osoittaa eteenpäin suuntautuvaa johtajuutta, vahvistaen käsitystä siitä, että kirkon moraalinen näkemys ei kosketa vain henkisiä kysymyksiä vaan myös yhteiskunnallisia muutoksia, joita tiede ja teknologia ajavat mukaansa. Rakenne hänen lähestymistapansa ihmisen arvon ja oikeudenmukaisuuden ympärille haastaa päättäjiä, teknologia-asiantuntijoita ja uskovia varmistamaan, että uudet teknologiat vahvistavat ihmiskuntaa eivätkä vähennä ihmiselämän arvoa. Lisäksi hänen uudelleen vahvistettu yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden korostus asettaa marginalisoidut yhteisöt paaviuden keskiöön, mikä heijastaa hänen amerikkalaista taustaansa ja yhteiskunnallisten sekä poliittisten kontekstien vaikutusta hänen paimenhaluunsa. Hän sitoutuu puhutteisiin köyhyyden, epätasa-arvon ja syrjinnän ehkäisemiseksi – maailmanlaajuisia, kiireellisesti ratkaistavia kysymyksiä. Puhe kiteyttää sekä jatkuvuuden että uudistumisen elementtejä. Rakentuen paavi Franciscuksen perintöön Leo XIV lupaa kirkon toimivan kuin "kenttäsairaala" haavoittuneille, tuoden toivoa ja paranemista yhteiskunnan unohdetuille. Hänen osallistava sävynsä kutsuu uskovia ja epäuskoisia osallistumaan dialogiin ja yhteistyöhön paremman, oikeudenmukaisemman ja inhimillisemmän maailman rakentamiseksi. Yhteenvetona paavi Leo XIV:n avajaispuhe esittää näkemyksen kirkosta, joka on syvästi mukana nykyisen moraalisen epäilyn ratkaisemisessa. Keskittymällä osallistavuuteen, yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen ja eettisiin haasteisiin tekoälyn parissa hän hahmottaa paaviuden, joka pyrkii turvaamaan ihmisarvon myös nykyisten monimutkaisuuksien keskellä. Hänen puheensa kunnioittaa menneitä uudistuksia ja paimentyön prioriteetteja, samalla luoden selkeästi toiveikkaan, globaalin toivon ja huolen sävyttämän suunnan.