Yhdysvallat navigoi kehittyvän tekoälyn sääntelyssä monimutkaista haastetta, ja merkittävät jännitteet ovat muodostumassa liittovaltion pyrkimyksien vähentää valvontaa ja osavaltioiden lainsäädännöllisten aloitteiden nopean kasvun välillä. Tämä heijastaa laajempia keskusteluja innovaation, kansallisen turvallisuuden, yleisen turvallisuuden ja kuluttajansuojan tasapainottamisesta muuttuvassa tekoälymaisemassa. Trumpin hallinnon aikana liittovaltion hallitus otti vähittäissääntelyn lähestymistavan palauttamalla laajoja tekoälymääräyksiä ja edistämällä sijoituksia tekoälytutkimukseen, pyrkien positioniteettia U. S. :lle globaalina johtajana, erityisesti kilpailevia kuten Kiinaa vastaan. Senaatti yleensä tukee rajallista liittovaltion sääntelyä, suosien politiikkoja, jotka edistävät innovaatiota estämättä teknologisen kehityksen hidastajia. Teknologian johtajat jakavat huolen liiallisesta sääntelystä, joka voi tukahduttaa innovaatiota. OpenAI:n toimitusjohtaja Sam Altman varoittaa tiukkojen eurooppalaisten sääntelykehysten käyttöönotosta, joiden hän uskoo voivan haitata Yhdysvaltojen globaalia kilpailuetua. Vastakohtana osavaltiot ovat aktiivisesti edistäneet tekoälyyn liittyviä politiikkoja, esitellen yli 550 tekoälyyn keskittyvää lakialoitetta vain vuonna 2024 ympäri maata. Nämä käsittelevät eettisiä ja sosiaalisia kysymyksiä kuten deepfake-hämäystä, puolueellista tekoälysyrjintää ja kuluttajansuojia haitallisia tekoälysovelluksia vastaan. Tämä osavaltiopolitiikan aalto juontaa juurensa turhautumisesta liittovaltion toimettomuuteen, ja osavaltiot pyrkivät räätälöimään toimenpiteitä omiin prioriteetteihinsa. Tämä hajautunut lähestymistapa on kuitenkin saanut kritiikkiä.

Vastustajat väittävät, että erilaiset osavaltiolait voivat aiheuttaa vaatimuksia yrityksille, jotka toimivat laajasti kansallisesti, ja luoda oikeudellista epävarmuutta, joka voi hidastaa innovaatiota. Tilannetta vaikeuttaa ehdotettu liittovaltion moratorio, joka pyrkii pysäyttämään uusien osavaltioiden tekoälylakeja, mikä on herättänyt julkista vastustusta keskusteluissa liittovaltion ja osavaltioiden vallasta. Näistä jakolinjoista huolimatta kongressissa on noussut esiin kaksipuolista yhteistyötä, esimerkiksi lainsäädäntöön, joka kriminalisoi tekoälyn tuottaman seksuaalisen hyväksikäytön sisältöä – selkeä tekoälyn väärinkäyttö. Tällainen yhteistyö viittaa kasvavaan tunnistukseen siitä, että yhtenäinen liittovaltion valvonta on tarpeen. Asiantuntijat ennustavat, että kasvava poliittinen ja julkinen tarkkailu johtaa pian kattavampien sääntelykehyksien luomiseen. Kattava liittovaltion sääntely nähdään väistämättömänä oikeudellisten standardien yhtenäistämiseksi, kehittäjien ja kuluttajien selkeyden tarjoamiseksi sekä tekoälyn kehityksen linjaamiseksi eettisten ja turvallisuusnäkökohtien kanssa yhteensopivaksi. Yhteenvetona voidaan todeta, että Yhdysvalloilla on edessään risteyskohdat tekoälyn hallinnassa. Kaksiteräinen suhde rennon liittovaltion politiikan ja ennakoivien osavaltiopolitiikkojen välillä korostaa haasteita uuden teknologian hallinnassa monipuolisessa poliittisessa ympäristössä. Trendinä näyttää olevan suurempi liittovaltion sitoutuminen ja sääntely, tavoitteena harmonisoida nykyinen hajaantunut politiikkakenttä ja edistää vastuullista tekoälyn kehitystä tulevina vuosina.